Is it insane?

Is it insane to wonder how many angels can fit to dance cossack on a coin? Or when are we allowed to reach the higher state of satisfaction without any feelings of guiltiness?

Who decides our attitudes? Who our feelings? Who our freedom? And are we even free to chose our freedom, free to chose our decisions?

Onko järjetöntä?

Onko järjetöntä pohtia kuinka monta enkeliä mahtuu kolikon päälle tanssimaan ripaskaa? Entä milloin meidän sopii saavuttaa ylemmäisen tyytyväisyyden tila ilman syyllisyyden tuntoja?

Kuka päättää asenteemme? Kuka tuntomme ? Kuka vapautemme? Ja olemmeko edes vapaita valitsemaan vapautemme , vapaita valitsemaan valintamme?